En voi sanoa että enää tässä vaiheessa vuotta intoa piukkuen ajelisin puutarhamökillemme. Syystyöt maankääntöineen ja perennanvarsien leikkuineen ovat tekemättä, eipä silti. K yritti viikolla ajaa nurmikkoa, mutta sähköinen leikkuri ei oikein kulkenut kosteassa, pitkässä ruohossa.

Puutarhakalusteetkin ovat vielä pihalla ja vesi sulkematta. Tämä on yksi vaihe puutarhan vuoden kiertoa. Se olisi vain kestettävä. Kaikki mitä saa tehtyä nyt syksyllä, helpottaa elämää keväällä.

Ehkä innottomuuteeni vaikuttaa tänä vuonna myös se että satoa tuli niin niukasti. Marjoja ei juuri ollenkaan. Kesäkurpitsaakin vähemmän kuin edellisinä vuosina. Talvikurpitsan taimet eivät ehtineet ollenkaan kasvaa ennen kuin liian myöhään. Talvikurpitsa vaikuttaakin konstikkaammalta kasvatettavalta kuin sisarensa kesäkurpitsa. Kukkia kyllä ilmaantui mutta ne eivät alkaneet muuttua hedelmiksi. Molemmat taimet olivat surkeita rääpäleitä kunnes annoin vähän leikkuuhoitoa varsille, mikä riehaannutti taimet kasvuun. Liian myöhään.