Joo, kropassa tuntuu että puutarhassa on taas ährätty. Selkä on jäykkä ja jalkoja särkee. Kädet taas ovat naarmuilla ja kynnet leikattu tyngiksi ettei multaa pääse aivan kauheasti kynnen alle.

Kivaa se silti vaikka kahvihuoneessa pitää välillä valittaa. Viime viikonloppuna äitienpäiväreissusta selvittyäni kiirehdin vielä plantaasilleni Niihamaan ja leikkasin ruohon. Sen lisäksi upotin kukkapenkkiin yhden Jaalasta saadun vanhan peltipaljun ja istutin siihen Heliltä saamani särkyneen sydämen taimet sekä muutaman unikon ja akileijan. Lisäksi laitoin Anna-Maijalta viime kesänä saamani kirjavan vuohenputken. Sitä jäin kyllä miettimään että mikä ihmeen järki on kasvattaa tarkoituksella vuohenputkea, oli sitten kirjava tai mikä vaan. No, se on lahjaksi saatu enkä kehdannut heittää menemäänkään.

Kaupunkikodissakin on vähän kukkapenkin tynkää. Eli oravanpyörä on valmis, ensin mökillä riehumista ja sitten vielä kaupunkipiha päälle.